Bruichladdich Peat

Ensivaikutelma:

Ihme tenttua, ei savusta tietoakaan (maussa taikka tuoksussa). Sopivan turpeinen, mutta samalla "kevyt" ja kenties jopa hedelmällinen. Plääh, ei mun juttu..

Muutaman päivän tutustumisen jälkeen:

- Helposti juotavaa. Savukin löytyi, mutta vain häivähdys heti hörppäämisen jälkeen. Ei siis mikään perus Islay tuote. En suosittele jos tykkää kovin savuisesta & turpeisesta viskistä joka käy ärhäkkäästi päälle. Tämä on sellainen kyvyt, hiukan hedelmällisen tuoksuinen ja makuinen tuttavuus jossa savu jää turhankin paljon taka-alalle. Ihan OK.

Pelottava viskiuni

Olen pitänyt kotvasen taukoa viskinmaistelusta, mutta homma on mennyt ilmeisesti liian pitkälle, kun viski tuli jo uniin. Viime yönä heräsin "painajaiseen", joka meni jotenkin näin:

Olin hienossa baarissa naurettava businesspuku päällä (oletettavasti joku paskantärkeä työreissu) ja odottelin vuoroani silmäillen samalla kattavaa viskivalikoimaa. Hinnoista ei saanut kunnolla selvää ja osa pulloista oli pimennossa. Baaritiskin takana pöydällä oli kuitenkin muutamia pulloja aseteltuna hienosti jonkinlaisiin telineisiin ja hienoon valaistukseen. Tässä vaiheessa alkoi tulla jonkinnäköinen "paniikki" että mitähän sitä tilaisikaan..

Aikani viskejä silmäiltyäni päätin, että tilaan yhdestä tuollaisesta telineessä olevasta pullosta siivun. Kyseessä oli joku olevinaan hieno irlantilainen viski. Baarimikko lähestyi ja päätös oli tehtävä..

- Minä: "Ööö, yksi tuollainen"
- Baarimikko hämmästyneenä: "Ai tällainen?? No, mikäs siinä.."

Tuon jälkeen baarimikko otti ison TUOPIN kouraan ja kaatoi sen täyteen tuota hienoa irlantilaista viskiä (mitä vittua???). Tämän jälkeen paljastui, että kyseessä on joku helvetin kallis juoma ja että minä tilasin sitä tuopillisen.

Uni päättyi tähän ja heräsin keskellä yöllä tokkurassa, että: A) miten saan tämän maksettua ja B) miten saan tämän juotua, kun työreissulta pitäisi vielä samana päivänä selvitä kotiin.

Bowmore 12 YO

• Nimi: Bowmore Twelve Years Old
  
• Tyyppi: Single Malt Scotch Whisky
• Valmistaja: Bowmore Distillery
• Maa ja paikka: Skotlanti, Islay
• Ikä: 12 vuotta
• Vahvuus: 40 %

Vuonna 1779 perustettu Bowmoren tislaamo on Islay saaren vanhin jäljellä oleva tislaamo. Sen historian aikana omistajuus on vaihtunut useasti, mutta nykyisin tislaamon omistaa Morrison Bowmore Distillers yhtiö, joka puolestaan kuuluu japanilaiselle Suntroy juomajätille. Suntroy valtasi Bowmoren itselleen 1994.

Bowmoren tislaamo sijaitsee Loch Indaalin rannalla ja sillä on käytössään kaksi tislauspannua, kuusi männystä valmistettua käymissammiota ja oma lattiamallastamo, joka tuottaa 40 % tarvittavasta maltaasta. Bowmore roudaa useimpien Islay saaren tislaamojen tapaan valtaosan valmistamastaan alkoholista kypsytettäväksi mantereen puolelle. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että tislaamolta karkaava hukkalämpö ei suinkaan mene harakoille, vaan se ohjataan lähistöllä sijaitsevaan uima-altaaseen.

• Ulkonäkö: kuparin värinen, täyteläinen
• Tuoksu: lämmin, hunajainen, hienostunut
• Maku ja suutuntuma: pehmeä ja syvä, hunajainen, suolainen, helppo
• Jälkimaku: hienostuneesti savuinen, hunajaisen suolainen, keskipitkä
• Niistäminen: tämä aragornien spesiaalitoimenpide tuo viskin nauttimisen jälkeen nenään ja suuhun mielyttävän savun maun (rään lisäksi)

Kyseessä on mielestäni erinomainen viski sekä maultaan että hinnaltaan. Tämä on ehdottomasti yksi suosikeistani ja ehkä suurin viskiharrastuksen käynnistänyt yksittäinen tekijä. Juoma on helppo ja suoraviivainen nautittava, mutta samalla arvokas ja syvä. Bowmore 12 YO ei tulita erilaisia makuja suuhun esimerkiksi Laphroaig:n viskien tavoin, mutta sen salaisuus piileekin pehmeydessä. Jos en halua tulla nuijalla päähän lyödyksi, valitsen viskikaapista Bowmoren ja rentoudun kotisohvalla laatujuoman parissa.

Connemara Peated Single Malt

• Nimi: Connemara Peated Single Malt
• Valmistaja: Cooley Distillery PLC.
• Maa: Irlanti
• Ikä: Pullossa ei ole ikämerkintää (heittäkää kommenttia jos on tietoa asiasta)
• Vahvuus: 40%

Tämä viski on kuuluu Cooley-yhtiön tuoteperheeseen. Cooley on yksi Irlannin kolmesta viskinvalmistus yhtiöstä. Muut kaksi ovat Bushmillis ja Midleton. Nämä yhtiöt tuottavat ilmeisesti kaikkia virallisia irlantilaisia viskibrändejä ja pullotteita. Connemara eroaa perinteisistä irlantilaisista viskeistä siten, että se on turpeistettu mallasviski ja sitä on tislattu vain kaksi kertaa. Perinteisesti irlantilaiset tilsaavat viskinsä kolme kertaa eivätkä käytä turpeistusta. Kyseessä on siis eränlainen vastarannan kiiski ja suvun änkyrä musta lammas.

• Väri: kullankeltainen
• Tuoksu: lämmin, hedelmäinen, omenaa
• Maku ja suutuntuma: kuivahko, hedelmäinen, ei suolainen, ei lehahda tai "imeydy" suuhun vaan jää tietyllä tavalla pinnalle, hieman karvas ja teollinen, aavistus savua
• Jälkimaku: ei kovin pitkä, aavistus savua, hieman kuminen(?), kokonaisuudessaan ei kaikista mielyttävin

Connemara Peated Single Malt on hyvä perusviski, joka ei kuitenkaan aivan yllä sellaiselle tasolle, että ostaisin normaalihintaisen pullotteen uudestaan. Kyseessä ei kuitenkaan missään nimessä ole huono tuote, vaan pikemminkin kokeilemisen arvoinen juoma. Mainostettu "peated" jää hiukan vaisuksi, kun juomaa vertaa esimerkiksi Islay-saaren viskeihin. Ehkä tämä kuitenkin eroaa perinteisistä irkkuviskeistä, mutta siitä saatamme kuulla kattavammin tulevaisuudessa, jos erilaisia irkkuviskejä saadaan rinnakkain.

Itse olen vielä melko vasta-alkaja viskiharrastuksen parissa, mutta eri tuotteita on tullut maisteltua kuitenkin jonkin verran. Tässä vaiheessa mielenkiinto kohdistu hyvän hinta-laatusuhteen single malt tuotteisiin. Näihin makuhuomioihini on syytä suhtautua kevyesti, ja kannattaa aina muistaa, että makuasioista saa ja pitääkin kiistellä. Blogiin on tarkoitus kirjoitella ihan vaan sen vuoksi, että tulisi tehtyä edes jonkinlaiset muistiinpanot maistetuista juomista.

Viskiä sköttien maalta

Blogaajien iloksi tänä päivänä saapui suuresti odotettu tuplapakettilähetys Britteinsaaren maaperältä. Sisältönä mallasta mielestäni parhaassa muodossa, eli ehtana skottiviskinä. Osalle paketista siunautui blendedejä, mutta suurin osa juomista oli yhden maltaan unelmia. Itse valitsin Laphroaigin Quarter Caskin ja Taliskerin 10-vuotiaan. Vihdoin kotia päästyäni ja lumitöiden ja lihapulla-aterian jälkeen oli aika avata ... vappusimat!

Tämä meripihkan keltainen kupliva vappu-juoma on kypsytetty 3 litran lasipullossa useiden kuukausien ajan. Alkukäyminen tapahtui reilun viikon mittaisena jaksona lämpimässä jonka jälkeen se siirrettiin sopivan viileään kehittämään luonnettaan. Ja luonnetta sillä onkin! Happoja on huomattavan paljon. Niinkin paljon, että juoma ei meinannut pysyä pullossa korkin auettua. Ensimmäiset maistelut ovatkin happoihin totuttelua etsiskellen juoman sisintä.


Alkuun pintaan hyökkää varsin runsaalla kädellä lisätyn fariinisokerin maku. Fariinisokerin maku on kuitenkin iän myötä laimentunut ja tilalle on tullut kirpeän sitruksen makua. Vertaisin tätä simaa imelyydeltään puolikuivaan kuohuviiniin, eli simaan lisätty sokeri on hyvällä prosentilla käynyt alkoholiksi joka myöskin maistuu simaa suussa pyöritellessä. Jälkimaku on aika sitruksinen ja turhasta imelyydestä tai muusta paskasta ei ole tietoakaan. Kyllähän tällä tumut saa, mutta koko pulloa en joisi ellei ole ummetusta. Ja rusinat syötetään hamstereille! Siinäpähän yrittäävät pysyä juoksupyörässä..

Terseppä terse ja kippis!

Ja näin on korkattu naatiskelevien arakorniloiden blogi! Tänne on tarkoitus raportoida jäsenten havaintoja erilaisten laillisten nautintoaineiden maailmasta. Jutut vedetään aivan puhtaasti amatööripohjalta ja sen tulette totisesti huomaamaan. Mitään pro-materiaalia ei tarvitse odottaa. Kaikki vastuu vieritetään savolaisittain lukijan harteille, joten luettua asiaa ei kannata ottaa liian tosissaan.

Arakornit (aragornit) on pieni sisäänpäin lämpeävä porukka, jolla on erittäin omintakeinen huumorintaju ja tajuttomuus. Kaikkia yhdistää mielenkiinto erilaisiin alkoholituotteisiin, joita nautitaan hyvin kohtuudella tai sitten hyvin kohtuuttomasti, riippuu tapauksesta ja tilanteesta. Jotkut pitävät myös sikarien polttamisesta.

Hyvät arakornit, sana on vapaa!